perjantai 10. kesäkuuta 2016
ehdoton armo, jos...
Mieltäni on jo pitkään vaivannut eräs kristinuskon vankkumattomista peruspilareista, nimittäin Jeesuksen ristintyön kautta saatava ehdoton armo. Oikeastaan koko Jumalan rakkaus on täydellistä ja ehdotonta, tai ainakin se kuvataan niin. Kunnes..
Kristityn täytyy jossain vaiheessa vaellustaan ymmärtää, että täytyyhän tässä kasvaakin, tulla kypsemmäksi, aikuisemmaksi hengelliseksi ihmiseksi. Alkaa palvella, vähän niin kuin kiitollisuudesta Jumalalle siitä, että hän pelasti kaikenmaailman kurjuudelta. Jos sitä ei sitten ymmärräkään, jää seurakunnan raukaksi, jota kaikki säälivät, jonka puolesta kaikki aina rukoilevat ja joka aina tarvitsee jotakin. Se tyyppi, johon pastori tai vanhin viittaa "onhan meillä tuo Timo, huumetausta ja kaikki, varmaan haureuden henkikin vaivaa". Siitä raukasta, josta ei ole täyttämään Jumalan ehdottoman armon ehtoja, jota Jumala ei voi ottaa suureen palvelutehtävään, tuleekin vain seurakunnan maskotti. Tule sellaisena kuin olet, keskeneräisenä, rikkinäisenä, haavoittuneena. Kirkon kynnystä madaltaa, kun sisältä heiluttelee suurempi raukka kuin potentiaalinen uusi jäsen. Tule sellaisena kuin olet, Timokin saa olla täällä, vaikka se kaikkia salaa ärsyttääkin. Muut tekee kauheasti töitä pyhityksensä ja kutsumuksensa täyttämiseksi, kun Timo saa vaan polttaa hamppua ja tulla kokoukseen. Kyllä Jumala antaa anteeksi.
Niin antaakin, Timolle ja niille muille seurakunnan raukoille tai muuten vain hiljaisille ressukoille. Mutta ei niistä koskaan mitään Jumalan voideltuja tulekaan, koska ne junnaa paikallaan. Ne jäi siihen ensirakkauteen ja käyttää seurakuntaa kuin asiakkaana. Auta armias, jos sinulla on yhtään intohimoa. Kyllä sitten täytyy rukoilla ja paastota ja pyhittyä. Sitten täytyy äkkiä parannella tai peittää haavansa, josta tietenkin Jumalalle annetaan kunnia. Mitä paremman ylistystarinan siitä keksit, kuinka annoit anteeksi, pääsit yli seksihimoistasi tai opit Jumalan salaisuudet, sen parempi. Sitä kun huutelee vielä kovaan ääneen ja kuittaa kaiken vaivan Jumalan työnä ja ihmeellisenä armona, olet puhdas. Kristus parantaa, puhdistaa, pyhittää. Ylistys Jumalalle!
Sitten muut kyräilee katkerana kun Jumala rakastaa enemmän. Eikä rakasta! Hän rakastaa kaikkia ehdoitta, ilman pienintäkään tarvetta mihinkään. Ei ehdon ehtoa, onhan meillä tuo Timokin. Avain voiteluun ja suureen kutsuun on nöyryys. Vaikka olisi kuinka huipputyyppi, täytyy varoa ajattelemasta itsestään enemmän kuin siitä Timosta, ettei vaan tulisi ylpeäksi saavutuksistaan. Eiväthän mitkään saavutukset koskaan ole ihmisen työn tai vaivan tulosta, vaan kaikki tapahtuu ainoastaan Jumalan armosta. Jumala antaa lahjat, hän virittää ne käyttöön, hän huolehtii toimeentulosta ja terveydestä siinä sivussa, hänen kauttaan käytetään lahjoja, hän kerää kunnian. Silkasta armosta hän antaa joidenkin olla pelinappulansa tässä suuressa ruletissa.
Mitä nämä Timot sitten ajattelee? Eikö Jumala annakaan minulle niin paljon armoa kuin niille, joilta hän otti riippuvuudet, masennukset ja ongelmat pois? Antaa antaa, koska se on ehdotonta. Ja nämä voidellut profeetat sitten julistavat toinen toistaan lohduttavamman kuuloisia profetioita kokouksesta kokoukseen. Sitten ne Timot menee ja antaa viimeiset sossurahansa jonkun miljonäärijulistajan kolehtiin, mutta saavatpahan sitten viimeistään kuollessaan sen suurimman palkinnon. Ehkä.
Koko tältä pienen skaalan ehdottomuudelta putoaa kuitenkin pohja, kun mietitään kokonaiskuvaa, sitä kuvaa, jossa mukana on myös helvetti. Koetan muotoilla koko systeemin mahdollisimman yksinkertaisesti:
Jumala tuli maailmaan ihmisenä, jotta hän voisi pelastaa ihmiset itse luomaltaan kidutuskammiolta uhraamalla itse itsensä itselleen. Koko tämän eriskummallisen episodin jälkeen hän on ehdoitta pelastanut kaikki ihmiset tältä kidutukseltaan, sillä ehdolla, että ihmiset uskovat tähän hänen tarinaansa.
Miten tämä Jumalan helvetinkiertosysteemi on ehdoton, kun se tapahtuu sillä ehdolla, että ihminen uskoo? Miten Jumala rakastaa kaikkia yhtä paljon, kun toiset saavat elää yltäkylläisyydessä, ja samaan aikaan vuosittain arviolta 10 miljoonaa lasta kuolee köyhyyteen? Miksi Timot saavat rellestää koko elämänsä ja pääsevät silti taivaaseen, kun monet uskomattoman paljon hyvää tehneet kärsivät ikuisesti, koska eivät uskoneet asioihin, joita ei edes (oletettavasti kaikkivaltias) Jumala pysty/halua todistaa? Jos Jumala rakastaa, miksi ylipäänsä luoda helvetti? Voisiko valinnanvapauden antaa, mutta olla luomatta pahaa, ettei pahaa voisi valita? Jos absoluuttinen ja ehdoton rakkaus todella olisi tätä, luokittelisin itseni mielihyvin rakkaudettomaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hyvää settiä! Kiitos!
VastaaPoistaKristinuskon totuushan on: tule sellaisena kuin olet, kunhan muutut sellaiseksi kuin me olemme. :)
VastaaPoistaT: Suvi L
Sairaalassa tapahtuvat hoitovirheet voisivat olla rinnastettavissa iskulauseeseesi. Tapahtuu, mutta se ei ole perusidea.
PoistaT. Sairaanhoitaja
Näytä tissit.
VastaaPoistaT: Seikkailunhaluinen Seija
Nostat esiin klassisen teodikean ongelman, jota tuhannet ihmiset ovat pohtineet sekä akatemisesti että kipeän omakohtaisesti: Miten Jumala voi olla niin epälooginen, että hän rakastaa ehdoitta mutta samalla luo pahan ja mahdollisuuden päätyä helvettiin? Tärkeä ja oikeutettu kysymys, hyvä että uskallat sen räväyttää auki. Vastaus vain ei ole ihan helppo että Jumalaa ei siis ole, ongelma ratkaistu. Paha kuin kuitenkin on olemassa, ja meidän ihmisten on jotenkin sitä käsiteltävä elämässämme. Koko kysymyksenasettelu heijastelee oikeastaan jokaisen ihmisen sisäistä ristiriitaa: yhtäältä oikeudentuntoa ja pyrkimystä hyvään ja toisaalta taipumusta pettää omat ihanteensa ja tehdä sitä minkä itsekin määrittelee yksiselitteisesti pahaksi. Itse näen kristinopin nimenomaan yrityksenä rakentaa maailmankuva, joka mahdollistaa uskon hyvyyden voimaan sulkematta silmiä siltä tosiasialta että maailma on paha - eli lyhyesti uskon "parempaan maailmaan". Jos tätä maailmankuvaa lähdetään haastamaan ateistiselta pohjalta, minusta olisi tärkeää esittää kilpaileva malli, joka pyrkii tarjoamaan kristinuskoa paremman vaihtoehdon pahan ongelman ratkaisemiseksi, eikä vain tyytyä erittelemään kristinuskon epäloogisuuksia ja kristittyjen epäjohdonmukaista käytöstä, mitkä sinänsä eivät ole mitään uutisia peruskristityille, korkeintaan kuplassa eläville ääriuskovaisille. Vasta kilpailevan mallin pohjalta syntyisi aitoa keskustelua kristittyjen ja ateistien välille. Ja kristittynä olen sitä mieltä että sellaista tarvittaisiin.
VastaaPoistaTämä. Kriittinen lähestyminen uskoa kohtaan on terveellistä, mutta tälläinen ylimielinen "yhyy olet tyhmä kun uskot mielikuvitusolentoon, minä olen parempi ja fiksumpi" bloggailu joka kumpuaa pelkästään elämän kokemuksen puutteesta ja pienestä rebel hengestä on syöpää. Kirjotuksessa esitetyt argumentit on pohdittu puhki jo tuhansia vuosia sitten. Kirjoittaja ei tuo tähän ongelmaan mitään uutta muuta kuin oman mielipiteensä jonka on muodostanut parin nasevan youtube videon pohjalta.
PoistaMikään maailmaa parantava malli ei tarvitse uskontoa korjatakseen ongelmia. Edellinen kommenttikin kritisoi alkuperäistä viestiä turhaksi, eikä sekään tuonut mitään uutta sisältöä mihinkään. Huomaatteko ongelman, miksi nämä keskustelut on aika turhauttavia?
PoistaKaikki maailmaa parantavat asiat ovat sinänsä aika yksinkertaisia, mutta käytännön tasolla lähes mahdottomia. Se vaatii niin monen ihmisen panostusta sellaisiin asioihin, mihin yksinkertaisesti koko maapalloa ei saada puristettua ainakaan meidän elinaikana. Katsotaan sitten, kun kulttuurit on sulautunut niin paljon yhteen, että uskonnotkaan eivät ole enää kulttuurisidonnaisia.
"Tämä kriittinen lähestyminen - -" Päätellen siitä, miten vastasit, kyseenalaistaisin sen, mitä julkisesti kirjoitat. Toiselle voi sanoa asian suoraan kahdella eri tavalla. Asiallisesti tai asiattomasti. Myös julkinen toisen ihmisen lyttääminen mediassa vaikuttaa. Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, mutta ei ole rakentavaa lytätä toista vaikka olisi eri mieltä. Aloittaja otti riskin ilmaistessaan ajatuksiaan täällä blogissa. Hän kuitenkin ilmaisi haluavansa keskustelua. Minut on nolattu julkisesti ja tiedän mistä kirjoitan. Somessa ollaan edelleen ihmisiksi, koska ihmisiä tässä ollaan kaikki. Ei turhaan valitettavasti sanota, että kielen varassa ovat elämä ja kuolema.
PoistaT. Koulukiusattu
Hei,
PoistaMaailmassa on kärsimystä, koska ihmisolennot kokevat sen raa'an kivuliaana.
Teodikean ongelma ei vaadi vastausta, jos kysyjää ei ensin vaadita olettamaan hyväntahtoisia,
voimakkaita, tietäviä jumalolentoja. Kun ei joudu käyttämään pienen ihmisen aivokapasiteettiaan
keksien toinen toistaan nokkelampia tapoja puolustaa perusteettomia uskomuksiaan, jää aikaa
vastata kysymyksiin, jotka koskettavat ateistejakin, kuten:
Miten elää tämän kanssa?
--Janne
Noin ylipäätään olen sitä mieltä, että Jumala, joka keksitään selittämään sitä, miksi maailmassa on kärsimystä, ja joka ei oikeastaan tuhansien vuosien käsien heiluttelun jälkeenkään sitä selitä, koska on mystinen tai ihmisjärjen käsittämättömissä tai jotain muuta vastaavaa, on aika heikko malli.
PoistaTarkoitan siis sitä juttua, jossa tämän korkeamman tahon alusta asti kapellimestarin ominaisuudessa orkesteroiman kamppailun jälkeen siivekkäät olennot vievät voittoisat sankarit pitoihin, joku ripustettiin jossain välissä puuhun ja niin edelleen (ns. Odin-malli).
Koko ajatuskehitelmä on kirjaimellisesti tarpeeton.
Kokemamme maailmankaikkeus on pehmeälle lihallemme täsmälleen yhtä terässärmäinen sen kanssa että ilman. Ajatus siitä, että joku määräajaksi tuntematon (ja kuulemma pappien vilaukselta sakastissa takaa päin näkemä) kolmas osapuoli on sen suunnitellut meidän päämme menoksi... se enintään pahentaa asiantilaa.
Olkaa toisillenne ystävällisiä, jumaliste.
Jumalan anteeksianto tuo parannuksen. Ojentautuminen Jumalan sanan mukaan on sen näkyvä tulema.
VastaaPoistaJos pointtisi oli osoittaa, kuinka uskovaisklišeitä hokemalla voi osoittaa sekä kykenemättömyytensä että haluttomuutensa hahmottaa omasta maailmankuvastaan poikkeavaa tekstiä, onneksi olkoon. Onnistuit hyvin.
PoistaAvaisitko sun tekstiä? Tämä on keskustelublogi... Tehdään itsemme ymmärretyksi ja ymmärretään toisia. Avainasioita ei kannata kirjoittaa "kaanaankielellä", silloin kun yleisöä ei tunne.
PoistaT. Kuninkaantytär
Kissa
VastaaPoistaJees, kiitos suorasta tekstistä! :-)
VastaaPoistaMikä sitten oikeastaan on hyvää? Voimmeko edes vastata siihen kysymykseen? Olemmeko niin rajoittuneita ihmisolentoina, ettemme tiedä kaikkea, emmekä tiedä kuin korkeintaan sen millaista on olla ihminen ja vain meidän oma kokemuksemme voi olla todellinen? Joskus kokemuksemme voivat ajautua ristiriitaan ympäristömme kanssa, mutta silti uskomme itse olevamme oikeassa. Pystymmekö siis punnitsemaan asioita täydellisesti? Heijastammeko me ihmiset itsessämme olevia ominaisuuksia muihin ihmisiin, olentoihin ja jopa Jumalaan? Ajattelemmeko Jumalan olevan sellainen, jota voimme täydellisesti ymmärtää ilman Jumalan omaa ilmoitusta itsestään vai onko Jumala meidän käsityskykymme ulkopuolella? Onko Jumalaa siis olemassa, jos emme pysty ymmärtämään häntä vai teemmekö Jumalasta sellaisen kuin itse haluaisimme Jumalan olevan, olematta kuitenkaan itse kaikkitietäviä ja kaikkivoipia? Oman rajallisuutemme takia emme voi täysin käsittää Jumalan päätöksiä, jos Jumalan oletetaan olevan vähintään kaikkitietävä ja kaikkivoipa ja kaikkialla läsnä ja ihmisenkin itsensä Luoja. Eihän savikaan puhu meille ja muovaa meitä, mutta me ihmiset voimme muovata savesta mitä tahdomme, eikö niin?
VastaaPoistaKuinka paljon hyvää tulisi mielestäsi tehdä, jotta olisi oikeutettu Taivaaseen? Entä onko joku niin paha, että hänet olisi parempi laittaakin Helvettiin? Usein ihminen haluaisi kostaa pahan pahalla ja tuomita vähintään raiskaajat ja pedofiilit ikuiseen rangaistukseen. Maan päällä tämä näkyy heidän surmaamisenaan ja kostamisena ja vihana. Millainen Jumala siis on, kun voisi sellaisenkin ihmisen teot armahtaa ja antaa elää? Mutta olemmeko me ihmiset oikeuden käyttäjinä kovinkaan eteviä? Tuomitsemme syyttömiä, emme rankaise aina riittävästi rikoksista, emmekä tiedä kuinka vangit voisivat muuttua vaarattomiksi ja kuinka rikollisuus voitaisiin poistaa yhteiskunnasta lopullisesti. Pienistäkin rikkeistä, kuten punaisia valoja päin ajamisesta, annetaan lainmukainen rangaistus. Meidän tuomarimmekin ovat joskus korruptoituneita, eivätkä suorita virkaansa kuten tulisi. Jos meillä on kuitenkin oikeudentajua, ei meillä ole valtaa poistaa pahuutta, eikä meillä ole valtaa edes elää täydellistä elämää itse.
Tällaisia ajatuksia heräsi... jään lukemaan blogia.
Jep. Samaa pohdittu on. Sitten tehdään valintoja, ennemmin tai myöhemmin. :) Mä tilasin kirjallisuutta siitä, mikä määritellään usein pahuudeksi ja ihan mielenkiinnosta luin, löytyykö sieltä vastausta kysymyksiini. Kyllä ja ei. Se, mitä kristinuskon ja muiden uskontojen sekä ateismin piireissä tietyn verran kavahdetaan, ei ole mustavalkoisen kamalaa. Jokaisella on oma tie, mutta kukaan ei voi väistää valintaansa, koska kukaan ei voi elää sinun puolestasi, vaikka kuolla voikin (eikä sitäkään kovin moni). Yhden neuvon elämään: varo, ettet unohda elää. Kun toisia ihmisiä katsoo, ei voi kuin nähdä osan. Toisten kadehtiminen vie omalta elämältä maun ja vie yksinäiseen elämään. Sieltä on mahdollista päästä takaisin, mutta kaikki riskit eivät ole ottamisen arvoisia.
VastaaPoistaKoko jumalrakennelma on tarpeeton, jos halutaan nähdään uskontojen (ja sitä myöten jumalan) välineellinen arvo ihmisten välisen ykseyden toteuttajana. Uskovaiset puhuvat paljon ykseydestä jumalan kanssa ja joskus jopa ykseydestä seurakunnan kanssa, mitä se oikeasti tarkoittaakin.
VastaaPoistaIhminen on hyvin sosiaallinen eläin ja alamme pian voida huonosti, jos meillä ei ole toisia ihmisiä ympärillämme, mutta toisaalta ihmislauma tarvitsee aina myös jonkinlaisen johtajan, jotkut laumat enemmän, kun toiset.
Näin. Nyt voidaan sitten palata tuohon Jaakko Paakkasen väitteeseen, että kristinuskon jumalaa tarvitaan hyvyyden etsimiseen ja pahuuden välttelemiseen, eli siis jonkinlaisen oman sisäisen moraalin kasvattamiseen. Ei tarvita. Mutta sitä viisautta, joka meihin on vuosituhansien aikana kasvanut ja joka yhdessäelämistämme säätelee, tarvitaan kyllä. Suuri osa viisaudesta on kyllä koottuna uskonnollisiin ja eri kulttuurien filosofisiin teksteihin, ei pelkästään raamattuun. Raamatunkin kymmenen käskyä voidaan tiivistää kahteen. 1.Kunnioita toista ihmistä ja sitä mitä toinen omanaan pitää. 2. Alä kyseenalaista auktoriteetteja.
Jumalat ovat siis kaikkina aikoina tarjonneet heimoissa eläville ihmisille heitä itseään (joukkona) kuvaavan idolin ja uskonnolliset johtajat laumalle kaitsijan. Vanhan testamentin kielto rakentaa/pitää muita jumalia oli siis konsti suojella lauman jäsenten identiteettiä tai karata hyödyttämään muita yhteisöjä, vaeltava kansa kun tarvitsi kaikki laumansa jäsenet työntekoon.
Tämän kun laajemmin ymmärtäisimme, niin voisimme pikkuhiljaa päästä ihmisryhmiä erottavasta heimo (ja uskontokunta) ajattelusta ja kulkea kohti laajempaa ihmisten välistä yhteistyötä, joka hyödyttäisi kaikkia.
"Jumala tuli maailmaan ihmisenä, jotta hän voisi pelastaa ihmiset itse luomaltaan kidutuskammiolta uhraamalla itse itsensä itselleen."
VastaaPoista1) Onko Jumalan mahdotonta tulla maailmaan ihmisenä?
2) Eikö Jumalalle ole oikeus luoda taivasta ja helvettiä?
3) Kolminaisuusoppi ja evankeliumi eivät tunnu järkeviltä, joten siitä seuraa, että ne eivät ole totta?
Sanot suurinpiirtein saman kuin Raamattu: "Jumala päätti julistaa hulluutta." Jumala siis päätti tällaisen tyhmän ristin saarnan kautta yrittää pelastaa ihmiskunnan. Hänellä on siihen syynsä ja niitä on kerrottu Korinttilaiskirjeissä. Evankeliumia ei voi ymmärtää maalaisjärjellä. Jos sitä miettii maalaisjärjellä, niin se johtaa harhaan. Raamattu selkeästi opettaa, että evankeliumi ei ole ihmisjärjen mukaista. Ihmisjärki kuvittelee erilaisen pelastustien kuin mitä evankeliumi opettaa (Esim. että maalaisjärjellä ajateltuna laki ja evankeliumi ovat molemmat pelastustie). Näin maalaisjärki vie harhaan. Evankeliumin salaisuuden voi ilmoittaa vain Jumala itse. Tutki evankeliumin salaisuutta ja rukoile, että Jumala sen sinulle kirkastaa. Et tarvitse muuta kuin varmuuden lunastuksesta ja siinä sinulla on riittävä uskonvarmuus. Usko ei monestikaan ole järkevää, eikä järki uskovaa. Usko on ylijärjellistä. Se että kristinusko ei ole järkevän tuntuista, niin siitä siis seuraa, että se ei ole totta? Mutta Jumala kun tarkoituksella menettelikin niin, että usko ei ole järkevää, jotta ihminen joutuisi maksimaalisesti nöyrtymään ristin juurella. Ajattele helvettiä Jumalan näkökulmasta. Ajattele että olisit Jumala ja uhraisit poikasi ristillä ihmisten pelastamiseksi. Tarjoat ilmaista pelastusta ristintyössä. Sitten joku ihminen olisi varma siitä omassatunnossaan, että tämä on totta ja kuitenkin koko elämänsä halveksii ja pilkkaa tätä uhria. Onko se sitten niin epäoikeudenmukaista, että tällainen ihminen joutuu helvettiin? Onko tällaisella synnillä mittaa ja määrää?
Jätät vastaamatta tekstin kysymyksiin ja esität kuitenkin lisää kysymyksiä. Voin vastata sinun jälkeesi, jos kysymyksesi eivät siis olleet retorisia.
PoistaEvankeliumin voi oppia tuntemaan Jumalan sanasta käsin ja ei maalaisjärjellä, vaan siten, että Raamattu selittää itse itseään ja viime kädessä, että Jumala itse ilmoittaa evankeliumin salaisuuden kokemuksen kautta.
VastaaPoista"Lue sekopäistä kirjaa niin kauan, ettei se tunnu enää sekopäiseltä"?
Poista"ei maalaisjärjellä" on pienoinen kärjistys. Kyllä järjellä oma osuutensa on luettaessa Raamattua. Mutta pointti on vaan siinä, että pelkkä ihmisjärki evankeliumin pohtimisesta johtaa harhaan. Jumalallisesta ilmoituksesta käsin pääsee oikeaan ymmärrykseen ja siihenkin vaaditaan "ihme" eli armon omakohtainen kirkastuminen (esim. Lutherin ns. tornikokemus).
PoistaMieluummin sanoisin, että lue ylijärjellistä kirjaa niin kauan kunnes pääset sisälle evankeliumin salaisuuteen.
Poista"Miksi Timot saavat rellestää koko elämänsä ja pääsevät silti taivaaseen, kun monet uskomattoman paljon hyvää tehneet kärsivät ikuisesti, koska eivät uskoneet asioihin, joita ei edes (oletettavasti kaikkivaltias) Jumala pysty/halua todistaa?"
VastaaPoistaTästä herää muutama ajatus. Et taida ymmärtää kovinkaan paljon ihmisen syntisyydestä kun noin sanot. Mistäpä sinä sen tiedät kuka lopulta helvettiin joutuu? Helvettiin joutuminen kun ei ole uskonopillinen kaava loppujen lopuksi, vaan Jumalan omakohtainen hylkypäätös. Olet kyllä saanut Jumalalta sellaisen merkin, joka on nimeltään omantunnon kolkutus ja varmaan muutakin.
"vuosittain arviolta 10 miljoonaa lasta kuolee köyhyyteen?"
VastaaPoistaMaapallolla on ruokaa niin paljon, että se riittäisi kaikille. Mutta rakkauden puutteesta johtuen ja itsekkyydestä se ei jakaannu kaikille. Onko pahuus nyt sitten yhtäkkiä Jumalassa eikä ahneessa ihmisessä? Jonkun tekisi ehkä mieli huutaa, että Jumala hallitse maailmaa! Ihmiset eivät suostu Jumalan hallintaan maailmassa, vaan ihmiskunta on kapinatilassa Jumalaa vastaan. Entä jos se nälkään kuollut lapsi herää paratiisissa Jeesuksen kanssa? Ehkä sitä lasta ei kuoleman jälkeen harmita enää, että kuoli nälkään, vaikka hirveä kärsimys se olikin. Kuinka paljon muuten lahjoitat rahaa kuukaudessa johonkin toimintaan joka vähentää edes jollain tapaa nälänhätää?
Samoja ajatuksia mulla. Thanks.
Poista"Jumala tuli maailmaan ihmisenä, jotta hän voisi pelastaa ihmiset itse luomaltaan kidutuskammiolta uhraamalla itse itsensä itselleen."
VastaaPoistaLuuletko nyt että olet kova ateistimuija kun tällaisia mantroja toistelet shibbolettien tavoin? Saanen auttaa sinua. Mikset sanoisi vielä jyrkemmin: Jumala tuli maailmaan ihmisenä jotta hän voisi pelastaa ihmiset itseltään uhraamalla itse itsensä itselleen.
Tällaiset kyhäelmät tuntuvat äkkiseltään "väkeviltä" argumenteilta, mutta ei minun uskoni siihen kaadu, koska on sellainen vahva ja väkevä kokemus, että syntien juridinen sovitus Golgatalla on tapahtunut. Virren sanoin: "kun se kokea saa, niin tietää ettei mikään ole valtavampaa."
P.S. hyväntahtoiseen sävyyn.
https://en.wiktionary.org/wiki/shibboleth
VastaaPoistaEi kristinuskon pointti ole se viime kädessä, että pelastutaan joltain pahalta paikalta, vaan ikuinen yhteys Isään, Poikaan, Pyhään Henkeen, pelastuneisiin ja enkeleihinkin. "Kristitty ei kaipaa taivasta, vaan Jumalaa." (Fredrik Wislöff)
VastaaPoistaHyvin sanottu.
PoistaSynnin vakavuus vaati poikkeuksellisen pelastusteon eli Jeesuksen ristinkuoleman. Kun Jumala uhraa Poikansa ristillä, niin pitäisi alkaa hälytyskellot soida, että ei se synti mikään kevyt juttu ole ja sillä ei pidä leikkiä ja pelehtiä. Ristiinnaulitussa miehessä opitaan tuntemaan Jumala? Mitä järkeä siinä on? Ja kuitenkin niin Jumala opitaan tuntemaan. :)
VastaaPoistaHyvin sanottu.
Poista