Syntistä juhannusta kaikille ja terveiset konffasta! Teitä, rakkaat lukijani, ajatellen kirjoitin lomalukemista. Olkaapa hyvät!
Jumala vastaa rukouksiin, joten hän on totta. Ei voi olla sattumaa, että [valitse asia] tapahtui, joten sen oli pakko olla Jeesus. Jeesuksen kiittäminen rukousvastauksista on kuitenkin monella tapaa hankala juttu. Ensinnäkin, uskontoja on joidenkin arvioiden mukaan noin 4200. Jumalia uskontojen sisällä on jopa miljardeja. Mistä tiedät, että juuri sinun valitsemasi jumala on olemassa ja vaikuttaa elämässäsi? Mistä tiedät, että jokin niistä jumalista ylipäänsä on olemassa, ja juuri se jumala auttaa sinua löytämään kadonneet avaimet (etsimisellähän ei ole mitään tekemistä löytymisen kanssa), antaa sinulle opiskelu- tai työpaikan (koska hakemallahan niihin ei ikinä pääse) tai parantaa flunssasi (ainakaan antibiootit ja särkylääkkeet eivät vaikuttaneet asiaan)?
Toinen ongelma rukousvastauksissa on, että Jumala tykkää jaella niitä vähän kuin nallekarkkeja. Aina ei mene tasan. Oikeastaan koskaan ei mene tasan. Joku rukoilee terveyttä koko ikänsä, ja on parantumattomasti sairas, kun toisen päänsäryt ja mahakivut menevät ohi ensimmäisessä kokouksessa, jossa rukoillaan. Joku löytää autonavaimet aina, toinen joutuu maksamaan maltaita uusista avaimista. Miten tämä on mahdollista, kun Jumala oletettavasti rakastaa ja haluaa auttaa kaikkia tasapuolisesti, ehdoitta ja ilman "suorittamista"? Onko parempia ja huonompia rukouksia? Parempia ja huonompia ihmisiä? Vai onko Jumalalla vain parempia ja huonompia päiviä? Vai, kuten olen monien kristittyjen kuullut sanovan, onko Jumalan tahto jonkun kohdalla se, että hän kärsii? Tietenkin se puetaan kauneisiin sanoihin, esimerkiksi muotoon "Jumala tahtoo opettaa sinulle jotakin", "hänellä on varmasti sinun varallesi paljon hyvää odottamassa", "Jumalan aikataulut ovat juuri meille sopivat, vaikkei siltä tuntuisikaan" tai vaikka "ole kestävä rukouksessa, koen, että tämä on sinulle koetinkivi". Jos et osaa rakastaa sellaista Jumalaa, joka tekee elämästäsi yhtä helvettiä, olet langennut koetuksessa kapinoimaan tai katkeroitunut Jumalalle.
Kolmanneksi. Minkä rukousvastauksen, jonka olet saanut, pystyisi selittämään vain yliluonnollisella selityksellä? Voisiko syövässä tapahtua luonnollista remissiota? Olisiko mahdollista, että rahatilanteen paranemiseen vaikutti työpaikka ja palkka? Voisiko masennuksesta parantumiseen liittyä sosiaalisten kontaktien lisääntyminen seurakuntaan liittymisen kautta? Esimerkkejä on niin paljon, etten voi yhteen blogitekstiin survoa edes kaikkia. Rukousvastaukset eivät todista mitään, varsinkaan sellaiselle ihmiselle, joka tietää tieteellisestä metodista edes himppasen vähän. Rukousvastaukset sattuvat kohdalle juuri silloin kuin Jumalaa sattuu huvittamaan, ei tokikaan joka kerta kun rukoilee. Tätä sitten kierrellään ja kaarrellaan, että ei nyt tainnut Joonaksella olla tarpeeksi uskoa tai että Jumalan aikataulut on taas jotenkin vinksallaan. Luulisi nyt, että hän saisi itselleen jonkinlaisen sihteerienkelin luotua, jos on itse niin hajamielinen kalenterinsa kanssa. Lisäksi, on jopa julkaistu tutkimuksia rukouksen vaikutuksesta sairauksiin. Tiedän, "ei Jumalaa saa koetella tai testailla", mutta miksi? Mitä mielihyvää Jumala saa ihmisiltä piileskelystä, jos kerran ainoastaan häneen uskomalla pelastuu?
 |
| "Älä koskaan epäile, mitä yksi rukous voi saada aikaan" |
Kolmanneksi. Minkä rukousvastauksen, jonka olet saanut, pystyisi selittämään vain yliluonnollisella selityksellä? Voisiko syövässä tapahtua luonnollista remissiota? Olisiko mahdollista, että rahatilanteen paranemiseen vaikutti työpaikka ja palkka? Voisiko masennuksesta parantumiseen liittyä sosiaalisten kontaktien lisääntyminen seurakuntaan liittymisen kautta? Esimerkkejä on niin paljon, etten voi yhteen blogitekstiin survoa edes kaikkia. Rukousvastaukset eivät todista mitään, varsinkaan sellaiselle ihmiselle, joka tietää tieteellisestä metodista edes himppasen vähän. Rukousvastaukset sattuvat kohdalle juuri silloin kuin Jumalaa sattuu huvittamaan, ei tokikaan joka kerta kun rukoilee. Tätä sitten kierrellään ja kaarrellaan, että ei nyt tainnut Joonaksella olla tarpeeksi uskoa tai että Jumalan aikataulut on taas jotenkin vinksallaan. Luulisi nyt, että hän saisi itselleen jonkinlaisen sihteerienkelin luotua, jos on itse niin hajamielinen kalenterinsa kanssa. Lisäksi, on jopa julkaistu tutkimuksia rukouksen vaikutuksesta sairauksiin. Tiedän, "ei Jumalaa saa koetella tai testailla", mutta miksi? Mitä mielihyvää Jumala saa ihmisiltä piileskelystä, jos kerran ainoastaan häneen uskomalla pelastuu?
Otan esille yhden esimerkin rukousvastauksesta omassa elämässäni. Vuonna 2008 rukoilin oikein hartaasti erään ihmisen kuolemaa, Jeesukselta siis, koska hän oli aiheuttanut ja aiheutti minulle monenlaista tuskaa. Kaksi vuotta myöhemmin tämä henkilö menehtyi. Onko tämä rukousvastaus? Monet kristityt ovat sanoneet tätä kysyessäni, että ei ole. "Se oli vain sattumaa". Miten tällainen rukous, jonka joku kokee "moraalittomana", ei olisi Raamatun jumalan toteuttama, mutta kaikki "kivat jutut" ovat? Miten rukoukset eroavat toisistaan? Ja miksi kaikki "hyvät" rukoukset eivät toteudu?
Muistutan vielä, että kysymykset, joita kysyn tekstieni lomassa, ovat ihan tosissaan tarkoitettu vastattaviksi, jos niihin jollain vastaus sattuu olemaan. Ne eivät suinkaan ole vain retorisia, vaan pohdittaviksi tarkoitettuja.
Kaikki on vain sattumaa. Jos rahat on loppu ja sattumalta (rukouksen jälkeen) löytää maasta kaksikymppisen, niin jokuhan on sen hukannut. Sillä oli ehkä eri jumala.
VastaaPoistaKummallista, miten monen rukouksen kohdalla jumalan tahto vain on eri kuin itsellä, kun rukous ei toteudukaan. Niitä ei sitten kukaan laske. Eikä ainakaan pidä todisteena rukouksen toimimattomuudesta tai jumalan olemattomuudesta, vaikka toteutunutta toivetta pidetään heti todisteena siitä, että toimii ja on.
Ja jos jumala kerran tietää kaikki ajatuksemmekin, niin miksi vaivautua rukoilemaan? Sehän tietää jo, mitä siltä halutaan. Vai haluaako se, että nöyrtyy "tarpeeksi", uskoo "tarpeeksi" ja rukoilee kunnolla? Vahtii vierellä ja sivaltaa, jos rukoilija herpaantuu? Ja jos rukoilu ei esimerkiksi paranna syövästä, sanotaan, että et uskonut kyllin hyvin ja kovaa. Oma vika, ettet parantunut. Saletisti olisit, jos vain olisit tarpeeksi uskonut ja rukoillut.
Elämä on kaikki. Elämän tarkoituksen pohtimisesta ei ateistikaan aina pääse eroon. Mutta tuntuu valtavalta vaatimuksesta valita tarkoitus omalle elämälleen.
VastaaPoistaOnneksi uskonnottomankaan ei tarvitse tehdä sitä yksin.
Kysymyksesi Jumalasta ovat relevantteja: jos niihin vastaa rehellisesti huomaa, että ainakaan valtauskontojen tarkoittamaa Jumalaa tuskin voi olla olemassa.
Ihminen näyttää kuitenkin pelkäävän vastauksen etsimistä omin päin. On helpompi käyttää valmiita vastauksia vaikka ne olisivatkin järjettömiä. Tämä yhdistettynä siihen tosiasiaan, että ihminen on evoluution muokkaama uskomiskone riittänee takaamaan uskontojen menestymisen jatkossakin.
Tuosta rukoilusta olen uskovaisille vähän kateellinen. Mikäs sen parempi meditaatioharjoitus kun hokea ja toivoa jotain tapahtuvaksi ja tosissaan vielä kuvitella, että joku kuulee ja auttaa. Sellainen pistää varmasti paljon asian kannalta hyödyllisiä alitanunnan prosesseja liikkeelle ja monet asiat luultavasti edistyvät, kuin itsestään. Vaikka ehkä olet uskosta luopunut, niin harkitseppa tuon rukoilumentaliteetin säilyttämistä, kohteen jolle rukouksesi osoitat, voit halutessasi tietysti valita uudelleen :) Hyvät Juhannukset.
VastaaPoistaMiksi olet konffassa? Kyselee kristitty
VastaaPoistaEn ollut koskaan käynyt siellä aiemmin :) Seuraava blogitekstini kertoo vähän tunnelmia sieltä.
PoistaRukouksessa on mielestäni myös sellainen ulottuvuus, joka sijoittuu luonnollinen-yliluonnollinen-akselilla harmaalle alueelle. Sitä eivät monet kristityt tiedosta eikä sitä käsitelty tässä, mutta väittäisin että moni koetuista rukousvastauksista liittyy siihen. Tarkoitan ihmisen oman psyykkisen voiman kykyä vaikuttaa ympäristöönsä. Tätä on tutkittu varsin vähän tieteellisesti, koska kyse on hankalasti mitattavasta asiasta. Minusta esim urheilun suurkisojen ja megakonserttien lumo selittyy sillä että niin moni ihminen keskittyy samaan asiaan, jolloin syntyy "mahtava ilmapiiri". Näin voi myös "rukous" toimia: psyykkinen painostus tiettyyn suuntaan voi muuttaa tapahtumien kulkua. Tämän voi mieltää ihan luonnolliseksi asiaksi, jolla suuri osa uskonnostakin selittyy. Ymmärrän kristillisellä rukouksella kuitenkin jotain aivan muuta: siinä kyse ei ole ihmisen kyvystä vaikuttaa olosuhteisiin vaan Jumalan kyvystä saada ihmiset toivomaan oikeita asioita. Rukousvastaukset ovat hyvin henkilökohtainen juttu enkä näe niiden mainostamisessa paljoakaan mieltä, kristinuskon todistusvoima perustuu nähdäkseni ihan muihin asioihin.
PoistaTarkennus: myös ulkoisesti kristillinen rukous voi siis toimia edellä selostamallani tavalla, siis ilman Jumalaa. Tämä ei itsessään sulje pois jumalallista interventiota myös silloin, kun rukoilijan omat lähtökohdat ovat puhtaasi inhimilliset. Mistä tiedämme Jumalan puuttuvan asiaan onkin sitten toinen juttu, mutta halusin tuoda tämän näkökulman esiin.
PoistaJumala vastaa vilpittömiin rukouksiin uskossa Jeesukseen HETI, mutta vastaus voi olla ei, kyllä, ei vielä tai jotain muuta. Jumalan myllyt kuitenkin jauhavat hitaasti. Joku kristitty vanki voi rukoilla vapautumista vankilasta. Jumala voi vastata heti: kyllä. Mutta vapautus toteutuukin vuosien päästä. Entäpä jos Jumalaakin vaivaa rukouksen järjettömyys, että niin paljon turhia rukouksia rukoillaan, joissa ei etsitä Jumalan tahtoa? Tarvitsemme rukousta ymmärtääksemme mikä on Jumalan tahto, päästäksemme hänen suunnitelmaansa sisälle ja jotta saisimme voimaa hyväksyä hänen tahtonsa. Oikein ymmärrettynä tämä pitää paikkansa: "Voit jättää rukousosuuden väliin ja mennä suoraan Jumalan suunnitelmaan."
VastaaPoistaLuitko tekstiä ollenkaan? :D Taitavasti ohitat kaiken siinä kirjoitetun.
Poista"Mistä tiedät, että juuri sinun valitsemasi jumala on olemassa ja vaikuttaa elämässäsi?"
PoistaEvankeliumi vakuuttaa kokijansa. Evankeliumin voima. Kristinusko on kokonaisuus joka kirkastuu pikku hiljaa oman kokemuksen kautta. Esim. perisyntisyys ei välttämättä kirkastu muutamassa vuodessa vaan joskus siihen voi mennä kymmeniäkin vuosia. Riippuu myös siitä, että miten aikansa käyttää ja kuinka vakavasti ottaa Raamatun opetuksen ja tottelee sitä. Uskonvarmuuden saa siitä, että miettii ja kokee pohjaan saakka oman syntisyytensä ja Jumalan armon suuruuden ristillä. Ja sen lisäksi Jumala voi antaa kokea paljon muutakin.
Tekstisi liittyy myös kärsimyksen ongelmaan rukouksen näkökulmasta. Jos elämässäni on kärsimystä ja rukoilen, että Jumala poistaisi sen, niin miksei hän poista ja jonkun toisen taas poistaa? Siihen vastaan: en tiedä. Mistä minä voisin sellaista tietää, mihin Raamattukaan ei anna tarkkaa vastausta. Se on Jumalan salatun tahdon pohtimista. Saa sitä toki pohtia. Jos emme saa vastauksia kaikkiin kysymyksiimme, niin siitä siis seuraa, että kristinusko ei ole totta? Et tarvitse vastausta rukousarvoituksiin tai kärsimyksen ongelmaan. Et tarvitse muuta kuin varmuuden, että Jeesus elää. Ja sitäpaitsi kaiken tietäminen ei välttämättä aina lohdutakaan. Mitä jos nyt saisitkin Jumalalta kaikkeen vastauksen miksi niin ja niin on elämässäsi tapahtunut? Ei siinä välttämättä kävisikään niin, että olisit riemuissasi. Entä jos sinun parhaaksesi Jumala tahtoo pitää jotakin omana tietonaan eli pimittää vastauksen joihinkin asioihin? Jos olisin ateisti, niin kyllä turvautuisin tuohon kärsimys argumenttiin. Sen ongelma vaan on siinä, että Jeesus kun murtautuu esiin missä ja milloin tahtoo ja tekee itsensä tunnetuksi, niin ei näitä ihmisiä enää kiinnosta loputtomiin pohtia kaikenlaisia teologisia ongelmia. Mutta ei välttämättä silti huono idea lainata kirjastosta William Lane Craigin kirja Valveilla - Perusteltu uskon puolustaminen ja lukea siitä osio kärsimyksen ongelma. Siitä saa hyviä näkökulmia kärsimyksen ongelmaan.
PoistaTulikin mieleen, että mun nuorempi poika oli ihan "huumassa" pari päivää sitten. Veljekset olivat aamulla aikaisin lähteneet ulos. Ilman avaimia ja puhelinta. Kun itse olin torille lähdössä kovalla kiireellä, huomasin, että molempien avaimet oli kotona. En ehtinyt soittaa, mutta piilotin tuuletusparvekkeelle toisen pojan avaimet. Yritin soittaa heille, mutta kumpikaan ei vastannut. Laitoin viestiä, missä avaimet ovat. Tunnin kuluttua vanhepi poika laittoi viestin "ei meillä ollut puhelimia. Huusin ja kirosin ja lähdin vihaisena ulos kaverin luo, mutta sekään ei ollut kotona. Sillä välin M rukoili Jumalaa ja pyysi, että hän pääsisi sisään (wc). Sitten M:n mieleen tuli, että voisiko avaimet olla parvekkeella ja siellä oli. Aika tuuria��". Tiedän, oikeesti tiedän, että maailmassa on paljon kärsimystä/pahaa, mutta silti iloitsen siitä, että avaimet löytyi ja M ehti veskiin. Ipu
VastaaPoistaTässä esimerkissä siis sen paikan mieleen tuleminen ei voinut olla ihan tavallista ihmisajattelua?
PoistaNiin kauan, kun "yrittivät" itse, mieleen ei tullut mitään ratkaisua, kiroilua ja raivoa vain. Mutta rukoilun jälkeen ihmeesti tuli mieleen parveke. Voi voi, Mun pojat pitää sitä rukousvastauksena, täytyypi mennä kertomaan heille pari totuuden sanaa tästä taivaan isästä. Eiku. Hymynaama.
PoistaTässä lisää rukousvastauksia, jotka voidaan lytätä tyyliin "sattumaa, hyvää tuuria, onnea". Tai sitten voidaan vain antaa kunnia sille, jolle kunnia kuuluu...
VastaaPoistaTulin uskoon 16-vuotiaana, mutta uskoni alkoi hiipua siinä 18-19-vuotiaana.
En käynyt seurakunnassa, en jaksanut rukoilla enkä lukea Raamattua. Silti hain opiskelemaan tätä alaa (kirkon nuorisotyönohjaaja).
Ja kun toisena hakuvuonna tuli tieto, että pääsin opiskelemaan, tuli pikku paniikki siitä, että miten voin lähteä opiskelemaan tätä alaa, kun mua itseäni ei enää oikein mikään kiinnosta.
Elo-syyskuussa vuonna 1986 olin hyvinkin epäileväinen rukouksen suhteen.
Luulin, että kaikki sanani, huokaukseni pysähtyvät viimeistään kattoon. Ei Jumala vastaa eikä kuule, ajattelin.
Tätini Seija tuli viikonlopuksi luokseni opiskelupaikkaani Pieksämäelle.
Illalla myöhään hän soitti pojilleen Karkkilaan, että oli päässyt turvallisesti perille. Huoneeni vieressä oli yleisöpuhelin.
Seija viipyi puhelimessa kauan ja lopulta tuli aivan järkyttyneenä. Hänen poikansa oli kertonut, miten heidän naapurin nuori mies oli aamulla seonnut.
Nuorukainen oli ottanut isänsä aseet ja ajanut vanhempansa ulos, ottanut pikkusiskonsa panttivangiksi. Ja uhannut yön tullen tapaa siskonsa ja itsensä.
Poliisi oli eristänyt talon ja odottivat ulkona uskaltamatta lähestyä taloa.
Seija-tätini itki, miten voi tällaista tapahtua.
Ja sitten, ihan vitsinä, näpsäytin sormiani ja sanoin ääneen: "Kuules Jumala, jos sää oot niin hyvä, niin auta. Tee jotakin".
Samalla katsoin kelloa, ”oho kello on jo puoli yksitoista”.
Mentiin nukkuun, minä unohtaen koko jutun, täti varmasti jatkoi rukoustaan.
Aamulla lähdettiin Pieksämäen keskustaan ja silloin ekaa kertaa elämässäni ostin Ilta Sanomat.
En tiedä oliko lööppi niin kiinnostava, vai miksi sen ostin (tai sitten... ).
Kun päästiin asuntolaan käänsin lehdestä ekan sivun ja mua alkoi naurattaa.
Sanoin tädilleni: "Hei, toi eilinen juttu on päässyt oikein lehteen".
Artikkeli oli pieni otsikolla "Karkkilassa riehui aseistautunut mies".
Luin jutun asenteella "joo joo tiedetään tiedetään..."
mutta viimeinen lause nosti meikän hiukset pystyyn:
"POLIISI OLI PIIRITTÄNYT KOKO PÄIVÄN ASUNTOA TURHAAN. MUTTA KELLO 22.30 MIES LOPULTA ANTAUTUI!
Häh eiku Halleluja!
Jumala ei vastannut siihen rukoukseen, koska mun usko olisi ollut jotenkin vahva tai olisin ollut hyvä rukoilija vaan siksi koska Jeesus näki perheen hädän ja tätini itkun ja varmaan halusi myös mua rohkaista.
On meinaan huomattavasti helpompi olla kirkon työntekijä, jos itse uskoo Jumalan voivan auttaa.
Otin artikkelin talteen ja liimasin sen kalenteriini ja vuosi vuodelta siirsin sen aina toiseen kalenteriin muistutukseksi siitä, että Jumala kuulee!! Nyt lehtileike on jo hukkunut.
Mutta onneksi muisti pelaa silti… silloin tällöin. Ipu
Nythän mä vasta innostuinkin.
VastaaPoista15 v sitten kun olin täysin vannoutunut vanhapiika tapahtui näin.
Olin korviani myöten ihastunut mieheen nimeltä Tuomas. Ja ihme kyllä hän minuun, eikä pelkästään ihastunut vaan oikein rakastunut.
Mutta olin nähnyt koko elämäni ajan lähelläni pelkkiä onnettomia ihmissuhteita ja niin olin jo parikymppisenä päättänyt, etten koskaan enää seurustele, mene naimisiin, hanki lapsia.
Koska en halunnut, että kukaan mies pilaa minun elämäni enkä minäkään tahtonut pilata kenenkään elämää.
Mutta sitten Tuomas <3.
Olin aivan tuskissani ihastukseni kanssa, koska tunteet huusi KYLLÄ ja järki toppuutteli EI EI ÄLÄ!
Yhtenä aamuna lähdin klo 7 työpaikalleni pakoon remppamiehiä ja siellä rukoilin: "rakas Jumala, sää näet mun tunteet Tuomasta kohtaan ja tiedät, että hän rakastaa mua. Jos Jumala tämä rakkaus on sinusta niin anna yliymmärryksen käyvä rauha (naureskelin vähän noin raamatullista sanavalintaani), ettei mua enää pelota. Jos tämä rakkaus on sinusta niin anna mulle rohkeutta rakastaa Tuomasta. Mutta en uskalla, jos Sinä et anna mulle rauhaa, joka ylittää kaiken ymmärryksen. Sellaisen rauhan, että 100varmasti tiedän ja tunnen, että tämä rakkaus on sinusta".
Pyysin varmaan 15 min tätä "rauhaa, joka ylittää kaiken ymmärryksen".
Kun lopetin, samassa puhelin piippasi. Tekstari oli Tuomakselta.
Ihmettelin, miksi hän niin aikaisin aamulla mulle viestejä lähettää. Viestissä luki tyyliin: "Moro, mitä kuuluu? Mitä aiot tehdä tänään, mää menen pingistä pelaamaan. P.S Lue muuten tämä Raamatun kohta Fil 3:6-7".
Ihmettelin, mikäs Raamatun kohta se sellainen on, mikä pitään puolkasilta jo aamulla lukea (en muistanut tuota kohtaa ulkomuistista). Ja luin.
Filippiläiskirje 3: 6-7 menee näin:
” Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.
Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa”.
Sillä hetkellä sain rauhan, kaikki epäilyt ja pelot ja paniikit poistui sillä hetkellä ja pian alettiin seukkamaan, pian kihloihin ja pian naimisiin.
Eikä Tuomas pilannut mun elämää ja toivottavasti en minäkään hänen.
Olen flegmaatikkoluonne, joka helposti pelkojensa takia jää oman elämänsä seinäruusuksi.
Voipi olla, että ilman Jumalan "potkua peffaan" olisin jäänyt paitsi suuresta onnesta ja ilosta (Miikka ja Miska ja Tuomas).
Tuomas ei oikein osannut selittää, miksi hän sinä aamuna laittoi mulle Raamatun kohdan (ei ennen sitä eikä jälkeen ole siis laittanut).
Hän oli lukenut Raamattua "tuskaansa" ja silmiin oli pompannut tuo jae ja ajatteli, että lähettää sen mulle ihan muuten vain. Ei haitannut mua. Ipu
Kysymys numero kolme on niin keskeinen koko kristillisen uskonnon kannalta. Miksi ikinä ei tapahdu mitään minkä voisi selittää vain yliluonnollisesti? Raamatussa kuitenkin luvataan uskovien tekevän ihmeitä - melkein liukuhihnalta. Itse asiassa, harkitsen vakavasti mihin tahansa uskontoon kääntymistä, jonka piirissä tapahtuisi edes yksi yliluonnollinen teko. Tiedän kyllä, että suuri määrä uskovia uskoo rukousvastauksiin ja juurikin yliluonnollisiin sellaisiin. Mutta silti kummasti ne ovat kaikki selitettävissä myös puhtaalla sattumalla tai ihmisten omalla toiminnalla. Kärjistäen, joku saattaa antaa sinulle rahaa juuri kun sitä eniten tarvitset tai kipeä jalkasi lakkaa sattumasta istuessasi kokouksessa, mutta se joka rukoilee uutta raajaa amputoidun tilalle ei sitä koskaan tule saamaan. -J
VastaaPoistaEi kannata juosta ihmeiden perässä. Eikä Jumala välttämättä halua sellaista uskoa, että uskoisit häneen jonkin tuollaisen merkin perusteella, josta vetäisit jonkinlaisen matemaattisen kaavan mukaisen loogisen johtopäätöksen. Jumala tahtoo uskoa, joka on rakkaudesta kuuliainen. Usko syntyy Jumalan kohtaamisesta. Jeesus on Jumala ja se on ihmeitä suurempi juttu. Ja sitäpaitsi jonkinlaisia ihmeitä voivat tehdä pahat hengetkin. Monille ei kelpaa se yksinkertainen merkki kuin yleinen ilmoitus ja omantunnon kolkutus, vaikka ne todistavat totuuden puolesta.
Poista"mutta se joka rukoilee uutta raajaa amputoidun tilalle ei sitä koskaan tule saamaan."
Voi olla että ylösnousemusruumiissa saa?
Vastauksesi on kaunis, mutta menee mielestäni ohi. Kysymys ei ole siitä, että joku juoksisi vain ihmeiden perässä. Minua ihmetyttää se, että miksi ihmeitä ei tapahdu ollenkaan - ei Jeesuksen nimessä eikä missään nimessä. Kaikki "ihmeet" mitä tapahtuvat ovat sellaisia, että ne voivat olla sattumaa tai ihmisen oman pään sisäisiä tapahtumia. Meillä on olleet kännykkäkamerat yms. välineet vuosia ja kukaan kristitty tai muun uskonnon edustaja ei ole saanut kuvattua oikeaa ihmettä missään päin maailmaa kertaakaan. Jos näin on käynyt, niin olen erittäin kiinnostunut Youtube-linkistä! Minusta se, että ihmeitä luvataan raamatussa, ja monet uskovat uskovat ihmeisiin, ja monet uskovat "tietävät" jonkin ihmeen tapahtuneen, mutta kenelläkään ei ole koskaan todisteita mistään, on erittäin mielenkiintoista. Vaikuttaa aivan siltä, että jumala tai kukaan muu ei pystyisikään ihmeisiin. Jos jollakin on todisteita tapahtumasta, jonka selittää vain ja ainostaan yliluonnollinen ihme, niin kiinnostaa kovasti! Mainittakoon nyt vielä, että olen esimerkiksi itse ollut järjestämässä erilaisia parantumiskokouksia ja ollut karismaattisissa ja ei-karismaattisissa ympyröissä hyvin pitkään. Satoja kertoja on joku luullut, että nyt ihme tapahtui. Olen itse kuvannus sellaisia videolle kymmeniä. Mikään niistä tapauksista ei kestä asiallista jälkikäteistä tarkastelua. -J.
PoistaMinulle tulee noin 4 kertaa vuodessa kuulumiset lähetyskenttäni alueelta ja siellä on kertomuksia paranemisista Jeesuksen kautta ollut joka kerta. Toki nykypäivänä naturalistiset argumentit länsimaissa on viritetty niin äärimmäiseen huippuunsa, että kaikkeen yleensä löytyy haluattessa selityksen naturalistinen versio. Onko tässäkin sitten kysymys siitä, että miten haluaa asioita tulkita ja uskoa? En kaikkea itsekään tulkitse yliluonnollisesta näkökulmasta, vaan naturalistinen näkökulma voi monessa asiassa olla oikeassa.
PoistaTarkimmillaan kyse on siitä, että kaikki ilmiöt ovat selitettävissä naturalistisesti, mutta mikään ei ole selitettävissä ainoastaan yliluonnollisena tapahtumana. Sen, joka väittää jotain yliluonnollista tapahtuneen, tulisi pystyä osoittamaan edes kerran, että jollekin ei ole naturalistista selitystä. Ei kai kukaan voi vakavalla naamalla väittää, että yliluonnollisia asioita tapahtuu, mutta niille kaikille on luonnollinen selitys? Kyllä ihme on vasta sellainen asia, joka rikkoo luonnollisen tapahtumien kulun.
PoistaSeuraamasi lähetyssaarnaajat voisivat pyytää sairailta luvan jakaa heidän sairauskertomuksensa. Tulevaisuudessa voisi järjestää sellaisen tapahtuman, että he kävisivät juuri ennen parantamistilannetta lääkärillä ja tilanne videoitaisiin. Myös paranemishetki videoitaisiin. Parantamisen voisi tehdä esimerkiksi heti sairaalassa. Tämän jälkeen he menisivät välittömästi uusiin testeihin, jotka videoitaisiin. Jos he todella paranevat ihmeen kautta, niin tällaisen järjestämisen pitäisi olla helppoa. Paikan päälle voisi ottaa puolueettomia tarkkailijoita. Tällaisen videon todistusvoima olisi aikas suuri ja niitä voisi tehdä nopeasti halvalla kaikissa maissa. Uskoisin, että niiden seurauksena tulisi suuri herätyksen aalto moneen maahan. -J.
Jumala ei ole mikään joulupukki tai lampunhenki, jota me määräämme: Istu, kieri, makaa, paranna, tee, videointi päälle nyt, Jumalan vuoro nyt... Jumalaa ei voi määrätä, itse ainakin monesti olen vuosien aikana ollut niin kiitollinen siitä, että Jumala vastasi mun rukouksiin jyrkän "ein". Itse näen asioita niin paljon lähemmäksi ja epäselvemmin ja itsekkäämmin kuin Jumala. Kyllä monesti myös ihmettelen, miksi Jumala ei vastaa "kyllä" ihmisten vilpittömiin rukouksiin. Mutta myös "odota" on vastaus. Ja myös "ei". Sitä on joskus vaikea hyväksyä. Tuohon herätyksen aaltoon, kyllä niin monet tuhannet ihmiset näkivät, olivat itse paikalla Jeesuksen ihmeiden aikana, sairaat paranivat, kuolleet heräsivät ym. Mutta ei silti kaikki uskoneet Jeesuksen jumaluuteen. "paholaisen avulla tuo mies tekee ihmeitä" yms. Sanonta"suomalainen ei usko ennen kuin näkee" ei pidä paikkansa. Kyllä suomalainen keksii järkevän selityksen mille vain. Jumala on Jumala, me ollaan ihmisiä, mitä me ollaan käskemään Jumalaa, määräämään ajankohtia videokameroinemme yms. Olisihan se hienoa, kieltämättä. Rukouksessa mielestäni suurin ihme on se, että tällainen pieni, vähäuskoinen, itsekäs ihminen saa lähestyä suurta, pyhää, maailmankaikkeuden Luojaa. Eikä Hän käännä meille selkää. Ipu
Poista